Näin perjantai-illan ratoksi on ollu keskustelua uskonnoista, ateismista, ufoista sun muusta vastaavasta.
Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan.
Mitä porukka ajattelee, onko niitä jumalia, miks niihin uskotaan, entä jos niihin ei uskokkaan nii mitäs sitte?
Ymmärrän sen että joillekkin jumala antaa turvaa, on ajatus ja toivo paremmasta. Jotkut kiittää jumalaa että päivä on ollu hyvä, entäs kun se on vaan sinusta itestä kiinni että se päivä on hyvä?

Mun seitsemän vuotias pikkuveli kysy yks päivä, että uskonko jumalaan, sanoin että en. Esitin saman kysymyksen niin vastaus oli että en ku et sinäkään usko. Tadaa, noin helppo on pieneen ihmiseen vaikuttaa. Sanoin siis kuitenkin että ei sun tartte kuunnella minua, minäki voin olla väärässä.
Uskontoa kuitenkin, hm, tuputetaan ihan pienestä asti. Itsekkään en nuorempana edes kyseenalaistanut koko asiaa, se vaan jotenkin tuli elämässä mukana niin kauan kun ensimmäisen kerran keskusteltiin kaveriporukassa asiasta. Sitte tuliki sellanen ahaaelämys että heheeei, ei se ehkä tosiaan ookkaan noin! Nykyään sitte on avoin oikeestaan kaikelle, erilaisille mielipiteille ja erilaisille asioille. Helpointa kun vaan oot ja meet fiiliksen mukaan. 

Uskonto ja eri uskonnot on kyllä sellasia asioita, että niistä vois väitellä ihan maailman tappiin asti. Makuasioista on helppo kiistellä, sen takiahan niitä erimielisyyksiä tuleekin!